Hei Tähtönen!
Sotaa, pelkoa, epävarmuutta, kilpailua, riittämättömyyttä, kiusaamista.. Nykyihmisen pahoinvointi ja haasteet tuntuvat nivoutuvan jatkuvaan suorittamiseen, jatkuvaan tarpeeseen kehittää itseään, kiireeseen, stressiin, itsensä ja elämän vertaamiseen muihin ja ahdistukseen tulevasta. Maailma muuttuu koko ajan epävarmemmaksi paikaksi, ja yhä useampi tuntee epätoivoa herätessään uuteen päivään oravanpyörässä. Maailmassa, jossa elämme, moni asia alkaakin tuntua merkityksettömältä: kulutus, pinnallisuus, ysistä viiteen ja vuosi vuodelta uuvuttavampi työnteko (jolla ei enää edes välttämättä elätä itseään ja perhettä), jatkuva oman edun tavoittelu.
Onko millään näillä asioilla sittenkään merkitystä? En tarkoita, etteikö töissä tarvitsisi enää käydä tai laskuja maksaa, vaan olisiko tähän elämään Maan päällä mahdollista löytää rauha itsensä sisältä niin, että oman näköisen elämänpolun löytäminen olisi mahdollista? Olin itse näiden kysymysten äärellä vuosia sitten, kun vielä 30-vuotiaanakaan en tiennyt mitä oikein haluan elämältä (silloinhan elämän pitäisi viimeistään olla hallinnassa).
Onko elämäni tarkoitus herätä joka aamu töihin pohtimaan, kuinka väsynyt olen ja kuinka vaikeaa elämä onkaan? Onko elämäni tarkoitus tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen niin väsyneenä, etten jaksa tehdä muuta kuin valmistautua seuraavaan työpäivään? Onko elämäni tarkoitus tehdä koko ajan vain enemmän ja enemmän muille, mutta ei koskaan saada siitä korvausta? Onko elämäni tarkoitus maata sohvalla katsoen Netflix-sarjaa aivot narikassa ja odottaa kunnes pääsen lepäämään eläkkeelle kroonistuneen stressin aiheuttamien sairauksien kanssa? Olen koko elämäni ajan ollut kiltti suorittaja tyttö. Tein enemmän kuin moni muu, mutta kiitoksena sain lisää töitä. Ja siis oma vikanihan se oli, etten osannut sanoa ei. Nämä kuulostavat todella kyynisen ihmisen ajatuksilta, mutta olen aina ollut kaikkea muuta kuin kyyninen. Tein kaiken kuten yhteiskunta vaatii. Kävin koulut, hankin ammatin ja parisuhteen. Jossain sisälläni kyti kuitenkin ajatus, joka ei jättänyt rauhaan: Onko tässä kaikki? Vaikeinta tässä oli se, etten edes tiennyt mitä etsin, joten sen löytäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Ja tiedän, että moni pohtii näitä samoja teemoja.
Good vibes only?
Kirjailija Eckhart Tolle puhuu usein opetuksissaan siitä, kuinka ihmisen tulee usein kärsiä, jotta voi herätä elämäntarkoitukseen eli tietoisuuteen. Kuulemme tarinoita munkeista, jotka elävät vapaaehtoisessa kärsimyksessä saavuttaakseen sen suuren tietoisuuden. Tällainen kärsimys ei kuitenkaan ole tarpeen. Elämä on vaikeaa, ja niin sen kuuluukin olla. Tämän päivän trendisanonta ”Good vibes only” on paitsi harhaanjohtava, mutta voi olla myös haitallinen ohjenuora. Nykymaailmassa negatiiviset tunteet työnnetään takaraivon pimeimpään kolkkaan, josta ne kuitenkin hallitsevat elämäämme. Menemme keskustelupalstoille ja Instagramiin haukkumaan tuntemattomia ihmisiä tai juoruamme työkavereista kahvitauolla, koska miksi ei? Meillä on sananvapaus ja oikeus mielipiteisiin, mutta harva haluaa ottaa elämästään ja tunteistaan vastuuta. Parisuhdevaikeuksien edessä pohdimme mikä toisessa on vialla, ja mitä toinen on tehnyt väärin. Mikään parisuhdeongelmahan ei nopeammin ratkea, kuin paria vaihtamalla tai toista syyttämällä, eikö vain? Sitten analysoimme kavereiden kanssa, kuinka aina samanlaiset ihmiset ilmaantuvat elämäämme.
Itselleni yksi vaikeimpia oppeja oli vastuunotto omasta elämästä. Kukaan ei ollut pakottanut minua olemaan 13 vuotta työssä, jota vihasin, vaikka uskoin todella kauan, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Koettuani vakavan autokolarin, havahduin siihen, että elämä on tässä ja nyt. Jos elän elämääni sen perusteella mitä tähän mennessä on tapahtunut, elän menneisyyttäni yhä uudestaan ja uudestaan. Mieli uskottelee meille, että vaihtoehtoja ei ole ja kaikki tutun normaalin ulkopuolella on vaarallista. Se ei kuitenkaan ole totta. Elämä tosiaan voi olla kuin Bill Murrayn ”Elämäni murmelina” -elokuvassa.
Uusi maailma läsnäolon kautta
Löysin uuden maailman manifestoinnista, vetovoiman laista, kvanttifysiikan periaatteista, läsnäolosta ja meditoinnista. Tämä minulle avautunut maailma tuntui todella suurelta kokonaisuudelta, johon liittyi ääretön määrä nippelitietoa ja ajattelin, että tällainen elämä vaatii syvää osaamista. Mitä enemmän aiheeseen paneuduin, sitä yksinkertaisemmaksi se kuitenkin muuttui. Meistä aivan jokainen voi löytää elämään sisäisen rauhan ja oppia nauttimaan elämästä – ei vain suorittaa sitä. Elämä ei tapahdu meitä vastaan, vaan meitä varten, kuten kuuluisa lausahdus kertoo. Life doesn’t happen to us, it happens for us.
"Meistä aivan jokainen voi löytää elämään sisäisen rauhan ja oppia nauttimaan elämästä – ei vain suorittaa sitä"
Näiden oppien mukaan eläminen ei tarkoita sitä, ettei elämässä enää tapahdu vastoinkäymisiä. Päinvastoin. Hengellinen herääminen ja elämän perustan muuttaminen usein tarkoittaa monien asioiden poistumista ja uusiutumista – tähän kannattaa varautua, kun tälle polulle astuu. Kun oma energia ja värähtely nousee uudelle tasolle, se ei vain enää ole samalla tasolla kuin ”vanhan elämän” aspektit, oli kyse sitten työstä, läheisistä, harrastuksista, kodista tai mistä vain. Saatat herätä yksi päivä, ja päättää irtisanoutua tai lähteä myrkyllisestä suhteesta. Kun antaa mielen hiljentyä, saat voimaa luoda elämäsi uudelleen. Nämä periaatteet ovat yksinkertaisia ja kaikkien saatavilla – mutta niin kuin kaikki elämässä – tämäkin vaatii ponnisteluja eikä toiveajattelulla pääse kovin pitkälle.
Olen kokenut elämässäni niin suuren muutoksen, että haluan tuoda oppimiani asioita kaikkien niiden ulottuville, jotka ovat valmiita lähtemään tälle matkalle kohti elämän taikaa. Vaikka sivun nimi on Taikaa ja puhun elämän taiasta, ei tämä ole mikään modernin noidan huuhaajuttu. Sitten, kun muutoksen kokee itse, tietää, että tämä kaikki on enemmän totta, kuin mikään elämässä aikaisemmin ollut.
Mistä lähteä liikkeelle? Voi olla, että olet jo tutustunut esimerkiksi manifestoinnin periaatteisiin, koska luet tätä kirjoitusta. Haluan kuitenkin, että tämä on avoin paikka jokaiselle, olet sitten missä kohtaa polkuasi tahansa. Haluan jakaa ne harjoitukset, joista itse lähdin liikkeelle kohti uutta elämäniloa ja läsnäoloa. Enkä sano, että olen perillä, vaan nauttimassa matkasta. Ongelma meillä ihmisillä usein onkin, että keskitymme päämäärään, mutta emme nauti matkasta, joka sinne vie. Tuo matka on nimeltään elämä. Siksi kuulemmekin usein kuolinvuoteella olevilta, että he toivoisivat, että olisivat tehneet vähemmän töitä, olleet enemmän läheisten kanssa ja stressanneet vähemmän. Meille on uskoteltu, että vain saavuttamalla asioita, olemme tarpeeksi. Entä, jos olemmekin tarpeeksi ihan vain koska olemme?
3 askelta kohti läsnäoloa
1. Läsnäoloa työmatkalla
Lähdin liikkeelle kohti läsnäoloa harjoittelemalla sitä työmatkoillani. Laitoin rentouttavaa musiikkia kuulokkeista (tämä ei ole pakollista). Sitten pyrin 2–5 minuutin ajan keskittymään johonkin yksityiskohtaan kuten bussin ikkunaan. Hengitin tietoisesti ja tunnustelin miltä tuntuu istua siinä missä istun, kuinka jalkani koskettivat maata, kuinka käteni lepäsivät reisieni päällä. Jos mieleen nousi ajatuksia, annoin niiden tulla, mutta annoin niiden mennä ohi kuten ohi lipuvat pilvet taivaalla. Tärkeää on, ettei anna tunteiden vallata kehoa ajatusten saapuessa. Viikko viikolta läsnä oleminen alkoi tuntua helpommalta ja syvemmältä. Huomasin, kuinka stressitasoni laski ennen töihin pääsyäni.
Voit harjoittaa läsnäoloa pienissä osissa myös kauppajonossa, ruuhkassa kun odotat valojen vaihtumista tai jossain toisessa tilanteessa, missä normaalisti turhautuisit. Suosittelen aloittamaan muutamalla minuutilla kerrallaan. Voit pikkuhiljaa lisätä tietoisuusharjoitteita eri arkisiin tilanteisiin useamman kerran päivässä muutaman minuutin kerrallaan.
2. Tietoisuutta ajatuksiin
Tietoisuuden tuominen ajatusmalleihin voi olla vaikeaa, mutta se on yksi oman muutokseni kulmakivistä. Tiesitkö, että ihminen tuottaa päivässä noin 60 000 ajatusta ja niistä 90 % on samoja kuin edellisenä päivänä? Vertaus murmelin elämään ei ollut vitsi. Ajatuksilla on myös suuri voima. Luot niiden kautta todellisuuttasi, teit sitä tietoisesti tai et. Jokainen tietää sellaisen päivän, kun nousee niin sanotusti väärällä jalalla sängystä. Heti ensimmäiseksi keität kahvia ilman vettä, lyöt varpaan sohvan jalkaan, myöhästyt töistä ja esimies ärsyttää normaalia enemmän ja niin edelleen. Ihminen etsii perusteluja huonolle onnelleen ulkopuolisista tekijöistä. Entä jos se onkin toisin päin? Jos me negatiivisella energiallamme, jonka tuotamme muun muassa negatiivisilla ajatuksilla ja tunteilla, luomme ei toivottuja tapahtumia elämäämme. Tätä on helppo kokeilla itse jokaisen. Kokeile, miten käy, jos heti aamusta sanot itsellesi, että ”tästä tulee hyvä päivä”.
Aloitin kiinnittämällä huomiota ajatuksiini. Eli toin tietoisuutta ajatuksiini. Yritin tarkastella ajatuksia niin sanotusti kärpäsenä katossa ilman, että lähdin tunteella pyörittämään mitään erityisesti päässäni. Aloin huomaamaan, kuinka rumasti itselleni puhuin joissain tilanteissa, ja kuinka paljon ennakkoluuloja tilanteista ja ihmisistä ajatuksissani virtasi päivästä toiseen. Ne ajatukset lisäsivät epävarmuuttani ja ahdistusta, joten niistä ei ollut minulle mitään hyötyä.
Ajatuksista ei luultavasti koskaan pääse irti, mutta niitä ei myöskään tarvitse aina uskoa. Tuomalla tietoisuutta ajatuksiisi, voit muuttaa niitä etkä ole enää toistuvien negatiivisten ajatusten orja. Muuttamalla ajatuksiasi, muutat elämäsi.
3. Kiitollisuus
Kiitollisuusharjoituksia on pyörinyt sosiaalisessa mediassa jo jonkin aikaa, ja tässä on vaara, että kiitollisuuden oikea voima jää sosiaalisen median pinnallisuuden varjoon. Kiitollisuudessa piilee kuitenkin suuri voima, jos sen tekee ”oikein”. Se, että luettelee, kuinka on kiitollinen eri asioista elämässä ei välttämättä vielä riitä. Kiitollisuusharjoitukset laskevat tutkitusti kortisolitasoja eli stressihormonitasoja. Kiitollisuuden kautta voit kääntää negatiivisia ajatusmalleja kohti positiivisempia. Kysehän loppujen lopuksi on siitä, mihin kiinnität huomion.
Kirjoita päivittäin vähintään kolme asiaa, joista olet sillä hetkellä kiitollinen. Voit myös sanoa ne mielessäsi. Pyri löytämään asioita, jotka normaalisti tuntuisivat pieniltä, ja joihin et tavallisesti kiinnitä huomiota. Katso esimerkiksi ympärillesi ja kiinnitä huomiosi johonkin asiaan. Katso sitä niin kauan, että tunnet kiitollisuutta sitä kohtaan. Se voi olla esimerkiksi kasvi, kynttilän liekki, pisarat ikkunassa tai pehmeä sohva, jolla istut. Tässä on tärkeää tuntea kiitollisuus sydämessäsi.
Harjoittelemalla kiitollisuutta vähitellen nostat värähtelyäsi uudelle tasolle, minkä kautta vedät puoleesi värähtelyäsi vastaavia tapahtumia ja asioita sekä lisää myönteisiä kiitollisia ajatuksia.
Toivon, että näistä harjoitteista on hyötyä sinulle, niin kuin niistä on ollut minulle. Kuten sanoin, ne tuntuvat aika yksinkertaisilta asioilta ja sen vuoksi mieli haluaa sanoa, että niitä on turha tehdä. Lupaan kuitenkin, että jos jatkat päivittäin harjoitteiden tekemistä, se tuo elämääsi rauhaa, selkeyttä, läsnäoloa ja uutta energiaa. Älä luovuta, vaikka alku saattaa tuntua oudolta ja vieraalta. Mieli on sellainen, että se ei halua päästää edes vahingoittavista ajatusmalleista ja tavoista irti vain, koska niissä on niin sanottu turva. Muutos vie aikaa, mutta se on kuitenkin sen arvoista.
Läsnäolossa on voimaa, niin kuin Eckhart Tolle sanoo.
-Mirella